KEVÄTVIBOJA

 

Viime viikolla iski ensimmäistä kertaa kunnolla “kevätinnostus”. Ilmassa on ollut jo jonkin aikaa keväistä tuntua ja kevään ihanan raikasta tuoksua, mikä on miellyttävästi herätellyt alkavaan vuodenaikaan. Tällä viikolla useana päivänä oli myös ihanan aurinkoista ja ehdinkin jo jättää talven henkisesti taakseni, kunnes perjantaiaamuna taas palauduin todellisuuteen nähtyäni valkoisen maiseman ja märän lumirännän tuiskutessa vaakatasossa taivaalta. Onneksi lumet sulivat jo pois ja jäljelle jäi vain taianomainen sekä mystinen keväinen sumu ja harmaus.

Entäs se kevätinnostus? Täällä se vielä kytee pinnan alla pienen takapakin jälkeen, mutta on vain ajan kysymys milloin pääsen kunnolla vauhtiin. Aiempina vuosina koen, että olen ollut keväisin pääsääntöisesti väsynyt. Nyt taas olo tuntuu poikkeuksellisen energiseltä. Ehkä se liittyy siihen, etten ole enää opiskelija ja kevään tenttikaudet eivät enää vaani nurkan takana verottamassa energiatasoja. Tällä hetkellä innostus näyttäytyy mukavana odotuksena miellyttävistä lenkkisäistä, auringonpaisteesta ja sen valossa paistattelemisesta. Viime aikoina olen myös inspiroitunut kevyemmästä ja raakapainotteisemmasta ravinnosta. Saa nähdä mihin suuntaan sen suhteen lähiaikoina mennään.

Olen myös erityisen inspiroitunut bloggaamaan entistä aktiivisemmin. Blogin kanssa on välillä ollut haastavia hetkiä, mutta vähän aikaa sitten sain jotenkin sellaisen fiiliksen, että nyt kannattaa keskittyä ja panostaa blogiin. Itse luotan ja seuraan noita tiettyjä fiiliksiä, joita joskus tulee. Ne erottaa normaaleista ajatuksista siinä, että ne tuntuvat jotenkin erityisen hyvältä ja tunne on voimakkaampi ja tulee jostain syvemmältä kuin vain normaaleissa ajatuksissa/mieliteoissa. Sen jotenkin tietää, kun sellainen fiilis tulee, jos vain on virittynyt kuuntelemaan… Seuraavaksi voisinkin tehdä postauksen, miten kuunnella omaa sisäistä ääntä, tai ainakin koota niitä asioita mitkä minulla auttavat siinä prosessissa.

Kevätinnostus tuntuu myös kesän ja kaikkien kivojen seikkailujen sekä spontaanien kesäideoiden odotuksena. Keväällä ja kesällä spontaanius on jotenkin luontevampaa, vaikka mietin että miksei talvella tai syksylläkin voisi olla spontaani. Itse asiassa koen että tänä talvena olen ollut harvinaisen spontaani pyrkimällä seuraamaan omaa iloa sekä mielihyvää ja päätynyt tätä kautta todella miellyttäviin lopputulemiin monilla eri osa-alueilla elämässäni. Jatketaan siis samalla teemalla, eli spontaaniudella. Spontaani kevät ja kesä tervetuloa! 

Onko siellä jo herännyt kevätinnostusta tai inspiroitumisia? Mitä odotat keväässä eniten? Entä ärsyttääkö alkava keväthehkutus? Olisi kiva kuulla erilaisia fiiliksiä aiheeseen liittyen!

Kiva kun käväisit täällä!

Ihanaa päivää sinulle!

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.