MITEN PÄÄSTÄ STRESSINÄLÄN TUOLLE PUOLEN?

Moi! Olen herkkusuu ja rakastan ruokaa. Noniin nyt se on sanottu. Miksi tulin tänne kertomaan tällaisen näennäisen vähäpätöisen, muulle maailmalle ehkä täysin lisäarvottoman asian? No siksi, että se toimii aasinsiltana tämänkertaiseen aiheeseen, joka on ruuanhimo aka herkkuhimo aka tunteiden turruttaminen ruualla aka väsymykseen syöminen aka taistele- tai pakene hormonihirviönälkä. Itse koin viimeisen kahden viikon aikana mielenkiintoisen seikkailun oman kehoni hormonitoiminnan kanssa. Oli hauskaa huomata miten osuvasti ja oppikirjamaisesti keho toimiikaan. Tarina on ehkä monelle tuttu. Tein taas liikaa töitä epäfiksulla tavalla, nukuin liian vähän, biletin viikonloppuina ja ennen kaikkea stressasin liikaa.

Ennen kuin huomasinkaan oli jäätävät ruokahimot päällä ja koko ajan nälkä ja teki mieli syödä ja tietenkin kaikkea makeaa ja rasvaista. Keho luuli, että nyt on nälkävuodet tai luonnonmullistus tulossa ja ruoka lopussa stressihormonien seilatessa ties missä tasoissa ja unenpuutteen somasti hämmentäessä kylläisyystasapainosta vastaavien hormonien hiuksenhienolla tasapainolla varustettua pakkaa tasapainoisen syömisen kannalta epäedulliseen suuntaan. Vanha kunnon taistele- tai pakene, ihana biologinen perintökalumme monen tuhannen vuoden takaa aktivoitui. Tuskailin kun en saanut pidettyä syömisiä kurissa, kunnes minulle taas kerran valkeni, että hormonejaan vastaan on aika vaikea käydä suoraa taistelua. Ja sitä se nimenomaan on tässä tapauksessa – taistelua. Kun kyseessä on elämä tai kuolema, niin kuin keho taisi tässä tapauksessa luulla, on etuaivokuoren fiksuun tietoiseen päätöksenkykyyn vaadittava energiamäärä ja ponnistus epäinhimillisen suuri.

Miten sitten selvisin tästä ruokahimojen suosta kuiville ja myrskystä tyynemmille aalloille?

  1. Meditaatio. Fakta on että monella meistä ei ole tarpeeksi aikaa nukkua, mikä on tietysti harmi ja se olisi se ensisijainen tapa, jolla ”taistele- tai pakene” saadaan talttumaan. Jos vain pystyt valitsemaan, niin priorisoi yöuni. Meditaatio on kuitenkin uneen verrattavissa oleva konsepti. Aivot palautuvat ja resetoituvat meditoidessa, joten meditaatio tarjoaa hyvän ensiavun sekä laastarin tähän harmillisen yleiseen taipumukseemme nipistää yöunesta. TÄÄLTÄ ohjeistusta meditaation toteuttamiseen! Muutamalla syvällä hengitykselläkin pääsee jo pitkälle.
  2. Tuleeko siitä minulle hyvä olo? Kysyn tämän kysymyksen ennen jokaista suupalaa. Ja pienenä lisäyksenä: tuleeko siitä minulle hyvä olo minuutin kuluttua, entä tunnin kuluttua, entä 4 tunnin kuluttua??? Hyvä olo=1+1+4!!! Muistisääntönä ja sievennettynä. En kyllä tiedä miten hyvin tämä muistisääntö toimii…
  3. Vanha kunnon 15+15 minuuttia! Toimii etenkin kotioloissa iltaherkutteluihin (ei kyllä aina, mutta aika usein). Eli kun ruuanhimo iskee, odota 15 minuuttia ja juo lasi vettä. Jos himo ei vieläkään laantunut, odota vielä toiset 15 minuuttia ja juo lasi vettä. Monesti pääset tämän avulla selville vesille…
  4. Ah niin trendikäs Meal Prep eli jättiannos terveellistä ravintoa kerralla valmiiksi, jolloin helpommin ohjautuu paremman ruuan äärelle. Annoskoon kontrollointi onkin sitten toinen juttu.
  5. Nautinto. Hyvän makuinen hyvälaatuinen ja terveellinen ravinto. Esimerkiksi muussattua avokadoa ja keitettyä munaa riisikakulla, laatusuolalla höystettynä. Syömisen tietoinen hidastaminen, nautiskelu, maistelu. Ruokahetki on lepo- ja hemmotteluhetki mielelle ja keholle, jolloin hyvä olokin muistuu ehkä etäisesti mieleen ja kasvaa kasvamistaan kunnes huomaa päässeensä valtameren kuohuista lämpimälle hiekkarannalle…

Tsemppiä siis näiden ideoiden ja konseptien kokeiluun! Toivottavasti toimivat muillekin. Onko kellään muulla siellä ikinä ruokahimoja? Tai onko kukaan muu todistanut omassa elämässään ”taistele- tai pakene”-reaktion aktivoimaa eloonjäämistaistelua ravinnon suhteen? Ja ne kenellä on rautainen itsekuri ja ruokahimot eivät ikinä vaivaa, arvostaisin todella paljon jos haluaisitte jakaa jotain vinkkejä, millä muutkin voivat päästä vastaavaan tilanteeseen? Ennen kaikkea, jos tulee jotain mieleen, kaipaat vertaistukea tai vaan haluat jutella, niin laita kommenttia!

Rakkaudella, jälleen myrskyn tuolta puolen!

-Jaana

Kiva kun käväisit täällä ja ihanaa päivää sinulle!